lauantai 3. joulukuuta 2011

Joulu....

Joulu kuulostaa kulkuselta.
Joulu tuntuu pumpulilta.
Joulu maistuu piparilta
tai namuselta
tai mantelilta.

Joulu näyttää tähtöseltä.
Joulu näyttää kynttilältä.
Joulu tuoksuu vihreältä
tai punaiselta
tai ruskealta.

Sillä joulukuusi on vihreä
ja kuusen oksan kätkössä
on piparipossun seurana
kirkkaanpunainen omena.
-Kaarina Helakisa-

 
Tonttu Tilleri
pieni kuin pilleri
savupiippuun kurkki
uteli ja urkki.

Selville jo saikin
puuhat Matin, Maikin,
mutta liian syvään
pyrki ylettymään.

Hupsis, polvet nousi,
jalat ylös sousi,
putos uunin loukkoon,
joutui ihmisjoukkoon!

Pelästyi jo tuota,
kiirein uunin luota
oven suuhun ehti,
ulos puikkelehti.

Noki pöllähteli,
tassut tömähteli,
metsään kun hän juoksi
toisten tonttuin luokse.

 Piparin tuoksut suloiset,
lasten riemu, posket punaiset.


Tonttu vallaton
hiipiköön kotisi viereen,
jättäköön lahjoista parhaan
JOULUILON, ovesi pieleen!
 

Mistä tunnet pienen tontun?
Punaisesta lakistansa
harmahasta parrastansa
hymystänsä lempeästä
katseestansa veikeästä.
Siitä tunnet pienen tontun.

Mistä löydät pienen tontun?
Polulta taapertamasta
tieltä tepastelemasta
hämärissä huiskimasta
lasten korvaan kuiskimasta.
Sieltä löydät pienen tontun.



keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Mut ku mä en halua!!

"Mutkumäenhaluuuuu!!!!" 
 
Onko tuttua? 
Katsoa 5vuotiasta järkyttävän kiukkuista ritaria ja kuunnella sen karjumista milloin mistäkin... "ÄITII, mä haluuun tehdä niin kuin mä tahdon!!!
"ÄITI SÄ ET SAA MÄÄRÄTÄ MUA!" 
"Jos sä komennat mua niin mä suutun sulle!"
"Mä en kuuntele mitä sä sanot!!!!"
"Tyhmää kun en saa tehdä mitä haluan!"
"TYLSÄ ÄITI, MENE POIS!"

Voi herran jumala, välillä sitä laskee pienessä mielessään tuhanteen ja yrittää sen jälkeen uudelleen.. Joskus taas... Sanotaanko näin että kyllä meillä kuulee naapuritkin ku äiti karjasee että nytten miettimään käytöstäsi...

Pienempi on 2,5vuotias ja ottaa isoveljestään mallia kaikessa, jopa kiukuttelussa... Polkee jalkaa ja huutaa "ei haluuuu!!!" tai käy potkasemassa sohvaa ja tuhisee kiukkuisesti pöydän alla..

"Onneksi" meidän pojat on tulleet muhun, äkkipikaisia kuin ampiaiset mutta leppyvät hirmuisen helposti.. Tunteet menevät 0-100 kuin hornetit konsanaan.. Sitten kyyneleet ja räkävaluen halaavat,pussaavat ja pyytävät anteeksi..

Onko muita uhmapuhma ja kiukkupiukun vanhempia? Miten selviydytte kun känkkäränkkä tulee kylään?

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Synttärit!

Hämähäkkimies hiipi meille!  Jätkän-pätkä tahtoi Spiderman-synttärit! Sukulaissynttäreillä tämä teema ei näkynyt mutta kaveri synttäreillä kylläkin! Väänsin kutsut teeman mukaan, koristeet oli teeman mukaan (paitsi juomamukit) ja kakkukin oli koristeltu Spidermanin kuvalla. Lahjaksi herra sai, arvatkaa mitä! Miljoona spiderman-tavaraa! 

Oli jätkä onnessaan! Ihan intona, ensimmäiset kaverisynttärit! Meidän pieni asunto aivan täynnä sokerihumalaisia naperoita! Voi sitä huutoa ja kiljumista ja riehumista ja onnea... Kaikki lapset olivat ilman vanhempia, ilman mitään suunniteltuja ohjelmanumeroita, pelkkää naposteltavaa ja ihme kyllä, kaikki meni loistavasti!

Mä epäilen että yksi syy sille että saatiin hallittua kaaos on se että olemme molemmat mieheni kanssa olleet tekemissä niin paljon pienien ihmisten takia töidemme takia (mies toimii erotuomarina junnuissa ja mä olen ennemmin toiminut ohjaajana tapahtumatalossa). Me jaettiin homma tasan, toinen valvo mukuloita toisessa huoneessa ja toinen toisessa. Ja uskon että aika paljon myös lapsien vapautumiseen ja siihen että uskoivat nätisti vaikutti se että vanhemmat ei olleet mukana...

Eniten harmittaa tässä se että olin itse niin kipeä ja tokkurassa antibiooteista ja särkylääkkeistä että unohdin täysin kameran. Yhtään kuvaa ei tullut napattua eikä jäänyt siittä mitään muistoja. Ja nyt pitää sanoa että ei mulla ollut mitään tarttuvaa tauti, lähes omaa tyhmyyttäni olin pitkittänyt hammaslääkärille menoa kipeän viisauden hampaan kanssa joten se otti ja tulehtu. Sukulaissynttärit meni sumussa, en tajua miten sain väännettyä tarjottavat sinne siinä kuumessa missä olin. Sitten maanantaina hammaslääkärissä kiskottiin tulehtunut hammas pois ja sain trobit jotka eivät sitten vielä ehtineet tiistain synttäreille purea täyteen voimaan... Pakko oli vetää synttärit läpi ettei olisi lapsi pettynyt...

Ensiksi mietin että kai ne synttärit täytyy pitää jossain ohjelmapaikassa, uimahallissa, hesessä, ihan missä vaan missä on tekemistä ja tapahtumaa. Mutta pakko sanoa että onneksi ei pidetty. Nyt sai tutustutta pojan kavereihin, eikä kukaan lapsista kaivannut mitään erikoista. Tärkeintä lapsille on yhdessä oleminen ja leikkiminen, ei kukaan kaivannut mitään syötävääkään... Karkki,popparit,sipsit ja suolatikut kelpas kuten mehu ja limpparikin.. 

Jos saa olla rehellinen niin en ymmärrä tätä nykypäivän suuntausta että ulkoistetaan synttärit! Ei silloin vaan ku minä olin lapsi... mutta en mä kyllä itse kaivannut sellaista. Onko nykyajan lapset vaativia ja haluaa itse että synttärit ovat suurensuuri tapahtuma ja pakko pitää elämykselliset synttärit jossain kuten hoplopissa tai vastaavassa? Vai johtuuko tämä vaan vanhemmista ja heidän näyttämisen halusta? 

Jos joku nyt siellä perustelee sillä että vie synttärit heselle tai jonnekkin koska on niin pienet tilat tai koska ei halua sitä sotkua, niin tiedoksi:Meillä on tosiaan 68neliöinen kolmio, meillä oli 14 lasta täällä joista vanhin oli 7vuotias ja nuorin 2,5v. Mä imuroin ennen tapahtumaa ja pyyhin pahimmat pölyt sekä raivailin tilaa hieman. Juhlatarjoilut oli keskellä olkkaria, keittiöstä sai kakkua jos tahtoi sekä juomia. Yhtään kermavaahtoa ei ollut missään, yhtään juomaa ei kaatunut vaikka lapsukaiset steppas mukien kanssa pitkin poikin. Seuraavana päivänä vaan vähän imuroin kun oli vähän popcorneja lattialla... Ei tuottanut vaivaa, ei ennen eikä jälkeen!

Ja kyllä sitä elämyksellisyyttä ja tapahtumaa voi kotonakin järjestää! Se vaan on kiinni omasta halusta!

Ja sitten muihin aiheisiin, JOULU TULEE!!! Meillä pohditaan ankarasti tällä hetkellä että millä joulupukki tulee jos ei ole lunta, paras ehdotus on tällä hetkellä että lentävillä poroilla! Ensi viikonloppuna leivotaan piparitalo, koristellaan hieman ja kirjoitetaan joulupukille kirje. Mutta ennen sitä käydään lävitse vanhat lelut ja mietitään mistä luovutaan ja sitten lahjoitetaan ne eteenpäin jollekin joka tarvitsee myös iloa elämäänsä! 

Tässä muutama linkki joissa puhutaan myös avun antamisesta!
Ensimmäisenä Facebookin  Erilainen Joulukalenteri
Ja tietysti perinteinen MLL:n Hyvä Joulumieli-keräys

Laitetaanko hyvä kiertämään? 
(kaikki kuvat netistä....)

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Onnellinen voittaja on.......

Virallinen arpoja..

Virallinen valvoja..

hmm...kukas se voittaja on...


Kommentoija Numero 14 Eli
Anskuli kirjoitti...
"meillä on yks kyseisen malliston pipo ja ollaan oltu supertyytyväisiä :) Niinpä innolla osallistun arvontaan, josko saatais pojallekki sopiva ;) "

Onnea Anskulille!!! :) Laitappa sähköpostilla osoitteesi!!




maanantai 31. lokakuuta 2011

ARVONTAAAA!!!

Se olisi huomenna Marraskuu... Ei kyllä tunnu siltä... Tällä korkeudella lämpötila on päivisin 5-10astetta ja tänäänkin paistoi aurinko... Ja lehdistä ja telkkarista puskee joulumainoksia, joululahjaideoita, jouluruokavihjeitä, joulusisustusta, laskettelutarjousta jnejnejne...

Noh ensimmäisen kerran olen ajoissa, on pojille toppapuvut ja vermeet valmiiina ennen pakkasia...Löytyi niin ihana Name It-haalari pienemmälle ja isommalle tuli Lassien ihana haalari... Pienempi rakastui haalarissaan oleviin käsien lumilukkoihin ja äiti tykästyi koska malli oli kauan haettu baby-malli ja väri musta. Isompi oli innoissaan kun haalarissa oli raketteja... Haalarit olivat molemmat vanhempaa mallistoa ja alennuksessa, ihan mieletön fiilis kun löytää mieleisensä haalarit eikä tarvitse maksaa itseään kipeäksi.. 
Nyt vaan odotellaan sitä talvea ja lunta... 

Tiedättekö muuten mikä muu on ihanaa? Pienen Pipatehtaan pipat! Aivan loistavaa kun joku osaa tehdä niin nättejä ja hauskoja pipoja itse!

Minja oli ihana ja suunnitteli pikku-ritarille oman pipon jonka joku voi nyt voittaa itselleen! 

Pipa on tosi lämmin, kaksinkertaisesta langasta tehty ja koko on n.2vuotiaalle!
Ja kuinkas voit voittaa Pipan itsellesi? Arvan voi lunastaa jättämällä kommentin! Arvonta suoritetaan 6.11.2011 klo 15!

Seuraava blogiteksti muuten keksittyy 5vee synttäreiden suunnitteluun....

torstai 20. lokakuuta 2011

Syysloma!

Ensi viikolla meillä alkaa kauan odotettu syysloma! Tai äiti ainakin on odottanut.. Ritarit ei paljon siitä tajua... Ja kuten kunnon suomalainen lapsiperhe konsanaan, niin mekin olemme suunnitelleet ohjelmaa koko viikko täyteen! Ja mitäs lapsiperhe tekee lomallansa....?
No totta kai me lähdetään risteilemään! Ritareille ensimmäinen laivareissu.. Ja arvatkaa kuka tätä eniten jännittää....Ei ritarit vaan ÄITI... Jessus, mä näen jo uhkakuvia kuin mein pojat katoaa, saa päähänsä lähteä uimaan jnejne... Mä suunnittelin jo hankkivani valjaat niille... Otetaan vielä tämmönen riski ettei oteta tolle mein 2.5v rattaita mukaan.. Ja varmasti juurikin nyt se väsähtää ja alkaa kiukutteleen..


Minkänlaisia kokemuksia teillä on laivareissuista lasten kanssa?
Valittiin aamulähtö keskellä viikkoa jotta ei hirvittävästi olisi känniääliöitä ja ajateltiin mennä ihan lasten ehdoilla ja mahdollisimman rennosti...
Nyt ongelmana on: MITÄ MÄ LAITAN NOILLE PÄÄLLE?!!
Muuten syysloman ohjelmaan kuuluu kaupungissa käynti, parturi, pihalla leikkimistä, uimahalliin meno ja paljon elokuvia ja äiti rentoutuu...toivottavasti...

lauantai 15. lokakuuta 2011

Valinnan varaa?

Ihan oikeasti! Mä tahdon pojille enemmän valinnan varaa! Esimerkki H&M:n nettikaupan uutuksia tuotteita on 37kpl ja pojille niistä oli n.7kpl... hmm...
Lindexin verkkokaupan alessa oli 54kpl poikien tuotteita,tytöille 85kpl... Ja listaa voisi jatkaa loputtomiin....
Tytölle voi pukea sinisen paidan,siniset housut, auton kuvia jne.. Mutta pueppas pojalle punaisen haalarin, kukallisen paidan tai vaaleanpunaiset housut... Vai onko useimman ihmisen ajatusmaailma ahdas?

Silloin kun tuo isompi ritari oli vauva niin en raaskinnut ostaa 56cm toppahaalaria, joten onnellisena otin vastaan serkkutytön punaisen haalarin.. Noh kaupassa mummeli tuli vastaan ja alkoi lepertelemään "oi ku nätti tyttö, aivan kaunotar!" korjasin siihen että rattaissa kylläkin köllii poikapuolinen otus niin hertsyyteli, mummelihan sai sydärin! "KUIN SÄ OLET PUKENUT POJAN PUNAISEEN HAALARIIN!!! SEHÄN SAA TRAUMOJA!"
Kyllä, tuo kuukauden ikäinen puklumoottorihan tässä ne traumat saa....

Tyttö kulkee sinisessa tuulipuvussa ja mummot toteaa: "ihanaa kun tytöille tehdään muutakin väriä kuin punaista ja pinkkiä..." Puet pinkin paidan pojalle niin mummot toteaa: "Jahas, olet tekemässä pojastasi homoa!" Mutta toisaalta en kyllä tällä hetkellä tykkää yhtään tytöille suunnatuista vaatteista... Jos et halua hello kittyä tai prinsessaa niin jäljelle jää mikä? Housut joiden ahterissa lukee "girly girl".. Protestoin tätä muotia ja ostan kummitytölleni ainoastaan mustia ja harmaita vaatteita, onneksi neidin äiti oikein tahtookin tätä..

Jahas ja takas poikiin... Omien lapsien kohdalla tuo vaatetus menee nykyään ihan ok. Isompi tahtoo mustaa,mustaa ja mustaa... Punainenkin kelpaa kunhan siinä on Manchester United:n logo. Pienempi taas rakastaa ruskeaa,vihreää ja mustaa.. Ja junia, autoja ja bamsea..

Isomman vaatetyyliin kuuluvat nämä:





Pienempi ritareista rakastaa junia ja farkkujen ja housujen pitää olla tuommoisia missä on resorit nilkoissa...







Nyt ratkoon kiistaa jääkiekkomaalivahdinkypärästä....


keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Pikku-ritarin pelastus



Kuraa,mutaa,märkää,vesilammikoita,räntäkasoja. Äidin mielestä aivan vastenmielisiä, mutta ritareiden mielestä ne parhaat leikkipaikat... On vain pieni juttu, pienempi ritareista vihaa kurahousuja ja isompi saa itsensä kasteltua olkapäitä myöten.

Mutta onneksi pari vuotta sitten löysin pelastuksen tähän. Pienempi ritari oli menossa tarhaan, ikää oli 10kk ja konttaus vauhdikasta. Oli maaliskuu ja loskakuraa joka paikka täynnä. Kaverilta saatiin lahjoituksena puku jolle nauroin eka ihan hillittömästi, mutta nyt on pojilla ollut jo muutamat ja taas tilasin pienemmälle uuden. Kyse on Elloksella myynnissä olevasti sadehaalarista. Merkki on muistaaksen Land&Lake.


Isommalla on viime vuoden malliston takki ja housut, ne menee vieläkin ja pienemmälle tosiaankin tilasin tuon mustan haalarin. Näitä on muutamalla lapsella tarhassa ja tarhatädit kiittävät. On helppoja, varsinkin rymyritarilla joka vihaa kurahousuja!

Tiedän että muillakin merkeillä on tämmöisiä, mutta tämä oli meidän budjetille sopiva! Ostanut nämä aina kun oon saanut -50% tarjouksen tai vastaavan.. Ja on loistava hinta-laatu suhde, pienemmän edellinen haalari oli kahdella lapsella ennen meitä ja meidän käytön jälkeen lähti vielä huuto-paketissa seuraavalle. Isomman ritarin puku kesti viime vuonna syksystä kevääseen ja menee vielä tämän syksyn, sitten se menee odotteleen varastoon pienempää.

Nyt tarvis mennä tappeleen kurahousut pienemmälle, koska haalari ei ole vielä saapunut...

maanantai 10. lokakuuta 2011

Ritareiden vaatteet

Kierrätys on kivaa! Ihanaa kun pienet vaatteet saa laittaa kiertoon eikä niitä jää nurkkiin pyörimään.
Mutta! ja tämä on iso mutta! Ainakin meidän isomman ritarin kamppeet on siinä kunnossa että niitä ei voi laittaa enää kiertoon. Kaikki housut 100cm ylöspäin ovat niin rikkipuhkikatki ettei tosikaan! Ihan oikeasti! Mitä noi jätkänpätkät oikein touhuaa?
Olisitte nähneet tämän äitin ilmeen kun Ritarini kotiutui adidaksen housuissa (lahjaksi saatu, itse en raaskisi ostaakkaan) ja housujen polvet,siis MOLEMMAT polvet olivat aivan hajalla. Kysyin että mitä kummaa sä olet touhunut?! Herra vastasi ihmeissään: "NO mä vaan leikin!"

Nykyajan ulkovermeitä kaupataan että nämä on kestäviä jnejne... Ostin sitten Name It:n ulkoiluhousut herralle ja myyjäkin siinä vakuutteli että "On sitten kestävät! Ja kun teidän lapsilta jää pieniksi niin näissä on sitten loistava jälleenmyynti-arvo, laitat vaan huuto.nettiin myyntiin!" Sydän verta valuen maksoin ne ja vannoin että nämä kyllä pidetään kunnossa.
En tiedä pitäisköhän sitä nyt soittaa sille myyjälle että "ei näillä housuilla ole kauhean iso jälleenmyynti-arvo saati että nämä kestäisi pikkuveljelle....."
Housut on nyt ollut kevään ja tämän alkusyksyn käytössä ja kauniisti raapaleiset polvet ja aivan ihanasti ilmastoidut puntit! Vaikkakin sanon poikasiani ritareiksi niin tarviiko niissä vaatteissa taistella kuin suurinta lohikäärmettä vastaan?

Mutta se pitää sanoa että tykkään kyllä noista NameIt:n housuista. Pitävät oikeasti vettä, kertaakaan ei olla tarvittu niiden kanssa kurahousuja. Hintansa arvoiset siis siinä mielessä. Ehkä vika on käyttäjässä. Minkä takia pikku-poikien vaatteiden polvia ei voi vahvistaa vaikka raudalla! Sama on kengissä... Ne vikingit on parhaat, mutta kun niillä pelataan palloa,juostaan kilpaa,taistellaan, kiipeillään puussa, hypitään kuralätäköissä, tutkitaan joka hemmetin metsän nurkka niin onhan ne sen näkösetkin! Ei mene nekään kiertoon...

Onneksi on vielä tuo pienempi ritari. Mutta kohta se täyttää sen maagisen 3vuotta ja sen jälkeen ei löydy enää yhtään ehjää housunpolvea eikä lenkkaria. Saati ulkoilupukua.....
Kuten äitini toteaa: "Pojat o poikia ja niillä on aina polvet rikki!"
Kierrätän sitten 100cm paitoja tästä eteenpäin...

Tästä se alkaa!!!

Nyt pikku-ritarit valloittavat blogimaailman. Aluksi keskityn bloggaamiseen ja esittelen kaikkea hyödyllistä pikku-Ritareille. Tulossa kaikkea ihanaa!!! ideoita otetaan tänne vastaan! Kirppistely jatkuu Facebookin puolella!