"Mutkumäenhaluuuuu!!!!"
Onko tuttua?
Katsoa 5vuotiasta järkyttävän kiukkuista ritaria ja kuunnella sen karjumista milloin mistäkin... "ÄITII, mä haluuun tehdä niin kuin mä tahdon!!!
"ÄITI SÄ ET SAA MÄÄRÄTÄ MUA!"
"Jos sä komennat mua niin mä suutun sulle!"
"Mä en kuuntele mitä sä sanot!!!!"
"Tyhmää kun en saa tehdä mitä haluan!"
"TYLSÄ ÄITI, MENE POIS!"
Voi herran jumala, välillä sitä laskee pienessä mielessään tuhanteen ja yrittää sen jälkeen uudelleen.. Joskus taas... Sanotaanko näin että kyllä meillä kuulee naapuritkin ku äiti karjasee että nytten miettimään käytöstäsi...
Pienempi on 2,5vuotias ja ottaa isoveljestään mallia kaikessa, jopa kiukuttelussa... Polkee jalkaa ja huutaa "ei haluuuu!!!" tai käy potkasemassa sohvaa ja tuhisee kiukkuisesti pöydän alla..
"Onneksi" meidän pojat on tulleet muhun, äkkipikaisia kuin ampiaiset mutta leppyvät hirmuisen helposti.. Tunteet menevät 0-100 kuin hornetit konsanaan.. Sitten kyyneleet ja räkävaluen halaavat,pussaavat ja pyytävät anteeksi..
Onko muita uhmapuhma ja kiukkupiukun vanhempia? Miten selviydytte kun känkkäränkkä tulee kylään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti